tiistai, 31. tammikuu 2012

Kaaleppi karvakorva

Tapasin Kaalepin ensimmäisen kerran pojan vielä ollessa tarhalla. Se oli jo tovin odottanut omaa kotiaan, ja sakusekomaiseen tapaan, alkoi tarhan häkki turhauttamaan. Kaaleppi kirjaimellisesti hyppi seinille häkissään ja kävi tosissaan kierroksilla. Lenkillä poikaa kiinnosti kovasti ympäröivä maailma, mutta malttoi se välillä meikäläistäkin moikkailla. Takaisin häkkiin jouduttuaan alkoi taas kierrosten nousu ja riekkuminen.

Tovi tämän tapaamisen jälkeen selvisi, että Kaalepin aika täydellä tarhalla alkaa olla lopuillaan. Hetken jouduin miettimään omien hermojen kestämistä, sillä muistin liiankin hyvin Kaalepin hyppypomppuloikka-esitykset. Mutta enhän minä voinut sanoa ei ja niin Kaaleppi matkasi luokseni hoitoon.

Kaaleppi on oikein hyvä esimerkki siitä, kuinka koira voi olla tarhalla ihan muuta kuin sitten "kotioloissa." Meille saavuttuaan oli päivän selvää, että se hyppivä stressipallo oli jäänyt välille Tallinna-Tampere. Ensinnäkin kaikki oli pojalle uutta ja ihmeellistä: Kaaleppi arasteli jääkaappia, kunnes tajusi nopeasti, että sehän on melkoinen herkkuautomaatti.  Kaaleppi arasteli kännykän soittoääntä ja niin vietimmekin useamman tunnin pojan kanssa käyden läpi kännykkäni erilaisia pirinöitä. Telkkarihan vasta ihmeellinen kapistus olikin ja sitä ihmetellessä vierähti tovi, jos toinenkin... Onneksi Kaaleppi kuitenkin oli arkuudestaan huolimatta utelias ja tukeutui meihin hoitajiin. Yhdessä oli pojankin mielestä helppo kohdata jännittäviä asioita .

Myös rauhallinen poika oli! Kuten jo aiemmin mainitsin, ei tietoakaan kierroksilla käynneistä ja seinille hyppimisistä! Kaaleppi vietti paljon aikaa vain makoillen rauhallisena välillä rapsutuksia hakien.

Kyllä tästä pojasta löytyi kuitenkin se toinenkin puoli, ja sen saivat esille nartut. Nartun ilmestyessä lähipiiriin, nousi Kaalepin häntä komealle kaarelle ja korkeuttakin tuntui heti löytyvän puolimetriä lisää. Muutaman kerran yritti poika liehitellä meidän Toscaakin,  mutta joutui nopeasti alistumaan vahvan nartun tahtoon ja tyytymään vaan vihjaileviin hännän heilutuksiin kauempaa. Tämä ei kuitenkaan estänyt yrittämästä liehitellä kaverini dobberi-narttua heidän mökillä käydessään, Kaalepin naisonneen ei silti muutosta tullut.

Kaaleppi ehti majailla luonamme vain hetkisen, kun puhelimeni soi. "Sopisiko Kaaleppi ensimmäiseksi koiraksi?" Tämän puhelun jälkeen, saapuikin kaalepin tuleva emäntä poikaa katsomaan ja varovaisen tutustumisen jälkeen matkusti poika 1.9.07 junalla omaan kotiin Helsinkiin. Kaaleppi ei aina kaikkein helpoin koira ole ollut, mutta yhdessä ovat emäntänsä kanssa ratkoneet ongelmia ja tutustuneet tähän Kaalepille niin outoon maaimaan :)

www.rekkurescue.com/elain.php = Kaaleppi Rekkujen sivuilla :)

 petrajakaaleppi.blogspot.com/ = Kaalepin omistajan blogi :)

torstai, 15. joulukuu 2011

Simo Surusilmä

Elokuu 2007. Bennu oli lähtenyt jo omaan kotiin ja meillä pidettiin kesälomareissu taukoa hoitolaisista. No eihän kukaan liian pitkään jaksa lomailla ;) Simon silloinen varaaja, Mari, soitti minulle ja kertoi tästä sivuillamme kotia etsivästä papasta. Simolle saattaisi olla koti, mutta kodissa on pieniä lapsia eikä tarhalla saatu testattua varmaa reaktiota muksuihin. Joskos Simo voisi meille tulla hoitoon?

Jälleen sama kuvio toistuu... TERVETULOA vaan!

"Simppa" matkasi tottunein elkein sitten Tampereelle luoksemme. Mikään varsinainen surusilmä ei tämä paappa enää ollut, kun kotiovi avattiin. Toscan kanssa olisi ollut kiva leikkiä ja touhuta, mutta hiukan piti menoa hillitä, jottei pappa vallan väsähdä.

Suihkuun Simo joutui enemmän kuin nopeasti. Ukolla oli luonnostaan paksu turkki ja se oli kerännyt sisäänsä tuoksuvariaation vailla vertaa. Suihkutteluun Simppa suhtautui aistuneesti, mutta harjaus oli kyllä ukon mieleen!

Simoa jo tarhalta kysellyt perhe saapui katsastamaan ukon, ja Simppahan vain rakasti lapsia :) Eipä siis tämä ukko kauaa meitä ehtinyt viihdyttämään kun se jo matkasi ikiomaan kotiin viettämään ansaittuja eläkepäiviä.

Simo Surusilmästä tuli enkeli 2010 vanhuuden vaivojensa johdosta. Se sai nauttia siis monta hyvää vuotta vielä omasta perheestä, herkuista ja huomiosta

 

www.rekkurescue.com/elain.php = Simo Rekkujen sivuilla

perjantai, 9. syyskuu 2011

Bennu -Vahdista sohvaperunaksi

Bennu oli päätynyt Haapsalun tarhalle jo marraskuussa -06. Se oli iso, säkältään 70+, ja tästä syystä näyttävä ilmestys kopin edustalla. Bennu hoisikin tarhalla myös vahtikoiran virkaa kun sen ensimmäisen kerran tapasin. Jokin tässä pojassa sykähdytti ja kovaa. Ehkä se oli sen innokkuus lenkkeilyyn, ehkä se oli ne pienet iloiset hännän heilautukset lenkillä, kun se sai kaipaamaansa huomiota. Niin tai näin, päätyi Bennu sivuillemme kotia etsimään.

Yllättäen tämä "jätti" ei suurta kyselytulvaa aiheuttanut ja reissusta toiseen jouduin jättämään Bennun paikalleen kopin edustalle vahtimaan, kunnes keväällä 2007 löysin Bennun tarhan takaa. Tarhalla ja läheisessä asuntolassa oli käynyt varkaita, ja Bennu oli siirretty sivummalle mahdollisia uusia varkaita pelottelemaan. Eihän Bennu mikään hurja vahtikoira ollut, ja nyt sen huomio jäi vielä vähemmälle. Harvoin tätä teen, mutta silloin lupasin pojalle, että se pääsee tarhalta pois.

Ja niinhän Bennu pääsikin. Huhtikuussa -07 saapui Bennu meille kotihoitoon.

Alkuun jännitin, kuika vahtikoirana ollut Bennu sopeutuu elämään kerrostalossa. Ensimmäiset yöt pidin varmuuden vuoksi eteisen valoa päällä, jotta ukko näkee ketkä kämpässä liikkuvat. Turhaan :D Jo ensimmäisenä yönä sain tuuppia unista Bennua siirtymään vessan oven edestä, ja tyytyväisenä haukotellen poika vain vaihtoi nukkumapaikkaansa.. Bennu rakasti huomiota. Se tuuppasi itsensä hyvin mielellään kainaloon, ja käden alle, ja syliin ja sohvalle viereen, ja vieraiden viereen.. Ja huomiotahan se tietty myös sai :D Lenkille poika lähti oikein mielellään ja koostaan huolimatta oli sitä helppo lenkittää.

Toscan ja Bennun välit eivät sitten olleetkaan ihan yksiselitteiset. Kaksi vahvaa, omanarvonsa tuntevaa saman katon alla ei aina ole hyvä yhdistelmä. Toisaalta nämä kaksi tulivat loistavasti toimeen ja välillä tuntui että niillä on vain yhdet aivot :D Sitten taas se toinen puoli.. Rähinöitä syntyi silloin tällöin ns. "ei mistään". Tuli vain tilanteita että ahtaassa paikassa kumpikaan ei halunnut väistää toista ja sitten piti hiukan keskustella... Mitään vakavaa ei siis koskaan sattunut, lähinnä sellaista "rääpimistä".

Kesäkuussa -07 saapui Kangasalalainen perhe Bennua katsomaan, ja se oli siinä :) Bennu matkusti pian omaan kotiinsa. Myöhemmin tuli kuulumisia, kuinka tämä entinen vahtikoira makailee tyytyväisenä takan edessä ja sohvalla oman emännän kainalossa. Toki kunnon vahtikoiran tyyliin Bennu sentään oppi hiukan omasta pihastaan huolehtimaan ;)

 

tiistai, 5. heinäkuu 2011

Gabriel eli Kapu

 

Gabriel oli hoitolaistemme täysi 10, tai ainakin siis 10. hoitolainen :)

Nuorukainen oli päätynyt Tallinnan tarhalle tammikuun lopulla 2007 ja poika haluttiin kotihoitoon tapoja opettelemaan, sekä pois pakkasesta. Helmikuun lopulla Gabriel matkusti Suomeen ja meidän luoksemme.

Hyvin nopeasti Gabriel kääntyi sujuvammin sanottavaksi Kapuksi ja sillä nimellä koulutus alkoi. Gabriel oli mielenkiintoinen persoona. Nuoresta iästään huolimatta Kapu oli melkoinen pohdiskelija luonne, joka saattoi istua hievahtamatta paikoillaan vaikka kuika ja kauan, varsinkin jos rapsutuksia riitti. Toisaalta kuoren alla sykki myös nuorukaisen touhukas sydän ja kun vauhti saatiin päälle, sitä myös riitti ja lelut saivat kyytiä

Gabriel oli melkoisen mukava koira koulutella rauhallisuutensa vuoksi. Istumisen tämä poika oppi hyyyyvin nopeasti ja maahan menon alkeitakin päästiin jo harjoittelemaan. Rauhallinen käytös jatkui myös ulkoillessa, ainoastaan toisten koirien ohittaminen sai kierrokset nousemaan.

Poika oli täysin sisäsiisti jo meille tullessaan. Muutamana aamuna heräsin tunteeseen, että joku tuijottaa meikäläistä. Silmien pieni raottaminen paljasti, että Kapuhan se siinä ulos haluaisi

 

Gabriel löysi uuden kodin Porvoosta 11.3.2007

www.rekkurescue.com/elain.php = Kapu Rekkujen sivuilla

maanantai, 16. toukokuu 2011

Baron

Minut jo hiukan paremmin tunteville tai toimintaani enemmän seuranneille ei varmaankaan tule suurena yllätyksenä seuraavan hoitolaiseni hehkutus. Kyseessähän on, ei enempää eikä vähempää, kuin rotikka-poika Baron.

Baron oli löydetty kadulta tammikuussa 2007. Käsittämätöntä ettei omistaja koiraansa takaisin kaivannut. Baronin suosio Virossa oli alkuun melkoinen ja kyselijöitä riittä laidasta myöskin sinne toiseen laitaan. Poika ehti olemaan jo tovin varattunakin, mutta tämä Virolainen koti ei sitten koskaan koiraa noutanut. Baron siis ilmestyi Rekkujen sivuille, ja yllättäen meikäläinen sen sieltä bongasi. Kovin montaa sekuntia en pohtinut, kun Sari soitteli ja kyseli josko tämä komistus voisi meille hoitoon tulla :D

15.2 saapui sitten Baron meille. Tietysti päässäni pyöri pieniä kauhukuvia siitä, mitä meillä saattaisi olla edessä. Eihän hylkäämisen syytä kuitenkaan tiedetty ja nuorikin rotikka on kuitenkin aina rotikka. Monet tämän rotuisista sekoituksista myös viettävät Virossa vahtikoiran elämää, mikä ei kovin hyvi (eikä myöskään kovin toivottavaa) meillä kerrostalossa ole ;)

Baron kuitenkin oli kaikkea muuta kuin hurrrrja vahti. (Eikä sitä juuri ole ollut omassa kodissaankaan :) ) Baron saapui ja valloitti <3 Tosca-neitihän oli varsin innoissaan kun talossa oli nyt oikean kokoinen mies. Ja Baron teki kaikki temppunsa meidän neitoa miellyttääkseen. Sohvalla tämä kaksikko kulutti toveja Baronin hoidellessa Toscan korvia ja suupieliä, sitten hiukan painia ja takaisin sohvalle.

Tuttuja ja vieraita kohtaan Baron oli avoin ja yllättäen rotikkamaiseen tapaan, tämäkin herra oli namin eteen valmis kiipeämään vaikka puuhun persus edellä ;)

Niin, ja kuten kunnon vahtirotikan kuuluukin, rakasti Baron nukkua kainalossani peiton alla :D

Yllättäen ei Baronkaan ei meillä pitkään ollut. Helmikuun lopulla se löysi oman kodin jo aiemmin Rekkujen kautta kodinsaaneen nartun kaverina.

(Baronin jo lähdettyä kotiin, paljasti exä että kyllä hänkin oikein kovasti pojasta tykkäsi. Hyvä että vasta silloin, sillä muuten olisi tässä kohtaa käynyt vanhanaikaisesti ja hoitolainen jäänyt hoitokotiinsa. Ja monet muut seikkailut ja hoidokit kokematta)

www.rekkurescue.com/elain.php