Rintyn eli tutummin Rintin tarina alkaa Tallinnan koiratarhalta, johon se oli kadulta toimitettu. Kukaan ei tätä sakusekoituista kotiin enää kaivannut, ja niin yhdistys päätti kokeilla kodin löytymistä Suomesta. Tässä kohtaa tuli taas mukaan kuvioihin Hämyn poppoo :)

Haimme Rintin Helsingin satamasta maaliskuussa -06 ja alusta asti Rinti näytti ottavan kaiken lunkisti. Autoilu sujui, oudot ja uudet ihmiset eivät jännittäneet. Toscankin kanssa yhteinen sävel löytyi melko pian, vaikka riehukaveriksi ei tästä vanhemmasta herrasta ollutkaan.

Rinti oli meidän ensimmäinen "kolopesijämme". Kun joku asia jännitti tai Rinti halusi omaa rauhaa se hakeutui pöytien tai tuolien alle..Mihin tahansa mikä vähääkään muistutti koppia tai "pesää".Sieltä oli hyvä rauhassa katsella ja tutkailla maailman menoa :)

Rinti oli monellakin tapaa helppo koira. Se oli hiljainen ja huomaamaton niin lenkillä kuin kotonakin. Se rakasti harjaamista ja rapsuttelua ja tulikin mielellään "syliin" niin että etutassut olivat sylissä ja takatassut maassa :) Sitä pystyi melko pian pitämään metsässä vapaana, sillä otettuaan meidät omakseen, se ei päästänyt meitä silmistään. Rinti olikin mielestäni melko tyypillinen "yhden perheen" koira. Vieraat olivat sille melko välinpitämätön asia, mutta meille "omille" se näytti itsestään moniakin puolia.

Ainoat vaikeudet Rintin kanssa tulivat esiin kynsien leikkuussa ja nekin olivat kovin vähäisiä, sillä työntämällä broileripyörykkää herran nenän eteen ja pitämällä tiukan otteen jalasta, Rinti taipui kohtaloonsa.

Rinti kerkesi olemaan meillä kolme kuukautta ennenkuin se oma koti löytyi pääkaupunkiseudulta.