Bennu oli päätynyt Haapsalun tarhalle jo marraskuussa -06. Se oli iso, säkältään 70+, ja tästä syystä näyttävä ilmestys kopin edustalla. Bennu hoisikin tarhalla myös vahtikoiran virkaa kun sen ensimmäisen kerran tapasin. Jokin tässä pojassa sykähdytti ja kovaa. Ehkä se oli sen innokkuus lenkkeilyyn, ehkä se oli ne pienet iloiset hännän heilautukset lenkillä, kun se sai kaipaamaansa huomiota. Niin tai näin, päätyi Bennu sivuillemme kotia etsimään.

Yllättäen tämä "jätti" ei suurta kyselytulvaa aiheuttanut ja reissusta toiseen jouduin jättämään Bennun paikalleen kopin edustalle vahtimaan, kunnes keväällä 2007 löysin Bennun tarhan takaa. Tarhalla ja läheisessä asuntolassa oli käynyt varkaita, ja Bennu oli siirretty sivummalle mahdollisia uusia varkaita pelottelemaan. Eihän Bennu mikään hurja vahtikoira ollut, ja nyt sen huomio jäi vielä vähemmälle. Harvoin tätä teen, mutta silloin lupasin pojalle, että se pääsee tarhalta pois.

Ja niinhän Bennu pääsikin. Huhtikuussa -07 saapui Bennu meille kotihoitoon.

Alkuun jännitin, kuika vahtikoirana ollut Bennu sopeutuu elämään kerrostalossa. Ensimmäiset yöt pidin varmuuden vuoksi eteisen valoa päällä, jotta ukko näkee ketkä kämpässä liikkuvat. Turhaan :D Jo ensimmäisenä yönä sain tuuppia unista Bennua siirtymään vessan oven edestä, ja tyytyväisenä haukotellen poika vain vaihtoi nukkumapaikkaansa.. Bennu rakasti huomiota. Se tuuppasi itsensä hyvin mielellään kainaloon, ja käden alle, ja syliin ja sohvalle viereen, ja vieraiden viereen.. Ja huomiotahan se tietty myös sai :D Lenkille poika lähti oikein mielellään ja koostaan huolimatta oli sitä helppo lenkittää.

Toscan ja Bennun välit eivät sitten olleetkaan ihan yksiselitteiset. Kaksi vahvaa, omanarvonsa tuntevaa saman katon alla ei aina ole hyvä yhdistelmä. Toisaalta nämä kaksi tulivat loistavasti toimeen ja välillä tuntui että niillä on vain yhdet aivot :D Sitten taas se toinen puoli.. Rähinöitä syntyi silloin tällöin ns. "ei mistään". Tuli vain tilanteita että ahtaassa paikassa kumpikaan ei halunnut väistää toista ja sitten piti hiukan keskustella... Mitään vakavaa ei siis koskaan sattunut, lähinnä sellaista "rääpimistä".

Kesäkuussa -07 saapui Kangasalalainen perhe Bennua katsomaan, ja se oli siinä :) Bennu matkusti pian omaan kotiinsa. Myöhemmin tuli kuulumisia, kuinka tämä entinen vahtikoira makailee tyytyväisenä takan edessä ja sohvalla oman emännän kainalossa. Toki kunnon vahtikoiran tyyliin Bennu sentään oppi hiukan omasta pihastaan huolehtimaan ;)