Tapasin Kaalepin ensimmäisen kerran pojan vielä ollessa tarhalla. Se oli jo tovin odottanut omaa kotiaan, ja sakusekomaiseen tapaan, alkoi tarhan häkki turhauttamaan. Kaaleppi kirjaimellisesti hyppi seinille häkissään ja kävi tosissaan kierroksilla. Lenkillä poikaa kiinnosti kovasti ympäröivä maailma, mutta malttoi se välillä meikäläistäkin moikkailla. Takaisin häkkiin jouduttuaan alkoi taas kierrosten nousu ja riekkuminen.

Tovi tämän tapaamisen jälkeen selvisi, että Kaalepin aika täydellä tarhalla alkaa olla lopuillaan. Hetken jouduin miettimään omien hermojen kestämistä, sillä muistin liiankin hyvin Kaalepin hyppypomppuloikka-esitykset. Mutta enhän minä voinut sanoa ei ja niin Kaaleppi matkasi luokseni hoitoon.

Kaaleppi on oikein hyvä esimerkki siitä, kuinka koira voi olla tarhalla ihan muuta kuin sitten "kotioloissa." Meille saavuttuaan oli päivän selvää, että se hyppivä stressipallo oli jäänyt välille Tallinna-Tampere. Ensinnäkin kaikki oli pojalle uutta ja ihmeellistä: Kaaleppi arasteli jääkaappia, kunnes tajusi nopeasti, että sehän on melkoinen herkkuautomaatti.  Kaaleppi arasteli kännykän soittoääntä ja niin vietimmekin useamman tunnin pojan kanssa käyden läpi kännykkäni erilaisia pirinöitä. Telkkarihan vasta ihmeellinen kapistus olikin ja sitä ihmetellessä vierähti tovi, jos toinenkin... Onneksi Kaaleppi kuitenkin oli arkuudestaan huolimatta utelias ja tukeutui meihin hoitajiin. Yhdessä oli pojankin mielestä helppo kohdata jännittäviä asioita .

Myös rauhallinen poika oli! Kuten jo aiemmin mainitsin, ei tietoakaan kierroksilla käynneistä ja seinille hyppimisistä! Kaaleppi vietti paljon aikaa vain makoillen rauhallisena välillä rapsutuksia hakien.

Kyllä tästä pojasta löytyi kuitenkin se toinenkin puoli, ja sen saivat esille nartut. Nartun ilmestyessä lähipiiriin, nousi Kaalepin häntä komealle kaarelle ja korkeuttakin tuntui heti löytyvän puolimetriä lisää. Muutaman kerran yritti poika liehitellä meidän Toscaakin,  mutta joutui nopeasti alistumaan vahvan nartun tahtoon ja tyytymään vaan vihjaileviin hännän heilutuksiin kauempaa. Tämä ei kuitenkaan estänyt yrittämästä liehitellä kaverini dobberi-narttua heidän mökillä käydessään, Kaalepin naisonneen ei silti muutosta tullut.

Kaaleppi ehti majailla luonamme vain hetkisen, kun puhelimeni soi. "Sopisiko Kaaleppi ensimmäiseksi koiraksi?" Tämän puhelun jälkeen, saapuikin kaalepin tuleva emäntä poikaa katsomaan ja varovaisen tutustumisen jälkeen matkusti poika 1.9.07 junalla omaan kotiin Helsinkiin. Kaaleppi ei aina kaikkein helpoin koira ole ollut, mutta yhdessä ovat emäntänsä kanssa ratkoneet ongelmia ja tutustuneet tähän Kaalepille niin outoon maaimaan :)

www.rekkurescue.com/elain.php = Kaaleppi Rekkujen sivuilla :)

 petrajakaaleppi.blogspot.com/ = Kaalepin omistajan blogi :)