Ei ne kaikki hoitolaiset sentään vaikeita ole ;)

Neljäntenä kämppää valloittamaan saapui töpöhäntäinen Keke. Poika oli alusta saakka melkoisen helppo tapaus, kunhan sen ajatuksen juoksusta vain pääsi perille. Keke nautti autoilusta ja matka satamasta meille sujuikin leppoisissa merkeissä. Olihan Keke laiha ja sen vaalea turkki meille tullessa oli väriltään enemmänkin harmaa, mutta se ei estänyt pojan töpöhännän vauhdikasta heilumista :)

Pari ensimmäistä päivää meillä, oli Keke levoton. Se kierteli, haisteli, piippasi ja inisi, mutta todettuaan kotimme kelvolliseksi "formulakuskille", rauhottui poika huomattavasti.

Keken kanssa oli elämä helppoa. Se tuli toimeen lähes kaikkien kanssa ikään, sukupuoleen ja karvoihin (tai karvattomuuteen) katsomatta. Se antoi leikata kyntensä ja harjata itseään hienosti. Ja mikä parasta se oli nopea ja halukas oppimaan uusia temppuja ja purkamaan energiaansa yhteiseen touhuamiseen. Keken kanssa käytiinkin muutaman kerran tokoilemassa.

Ainoat ongelmat pojan kanssa taisivat olla hihnassa kiskominen ja liika innokkuus asioita kohtaan, jos nyt jälkimmäistä ongelmaksi voi sanoa.

Keke sai ensin oman kodin ensin Seinäjoelta, mutta myöhemmin Kekestä jouduttiin luopumaan sen irtaimiston pureskelun takia. Nykyään Keke elelee tyytyväisenä toisen koiran kaverina ja tavaroiden pureskelu on jäänyt neitiseuran myötä :)

www.rekkurescue.com/elain.php = Keke rekkujen sivuilla