Olly oli reilun puolen vuoden ikäinen joutuessaan Tallinnan tarhalle kotia etsimään.

Muutaman kuukauden jälkeen, alettiin miettimään, josko tälle nuorukaiselle löytyisi koti helpommin Suomesta. Jälleen oli siis puhelinkeskustelun aika, ja Ollyn matka kohti Tamperetta alkoi :)

Olly oli juuri sellainen, kuin tuon ikäiseltä kakaralta nyt voi odottaakin. Energinen, touhukas, leikkisä, rasittava, suloinen...  Lelut ja hiukan tuolin jalatkin saivat meillä kyytiä ;) Toscan kanssa poika touhusi enemmän kuin mielellään ja leikit yltyivät välillä rajuiksikin.

Olly ei ehtinyt asuttaa kotiamme kovinkaan pitkään, kun se sai uuden kodin. Kaikki mikä voi mennä pieleen, meni pieleen ja jo muutaman viikon päästä sain kyllästyneitä yhteydenottoja Ollyn (nyk. Onnin) omistajalta. Kaikesta kokemuksestaan huolimatta, hän ei jaksanutkaan energistä ja murrosikäistä kakara-Ollyä. Tilanne kärjistyi lopulta siihen, että Onnilla oli enää viikko elinaikaa omistajan mukaan jäljellä :(

Onni kuitenkin oli nimensämukainen, ja sai uuden kodin Alastarosta :)

Sanomattakin on varmaan selvää, että tässä kohtaa uskoni ihmisiin oli melkoisella koetuksella. Tiesinhän kyllä, kuinka rasittavakin tuon ikäinen kakara voi olla, mutta lopetusukaasit vain kouluttamattomuuden vuoksi pistivät vihaksi. Tällä nykyisellä kokemuksella voin jo sanoa, että näitä nyt vaan tulee, ja aina ne ovat yhtä raskaita takaiskuja :/ Voi kun ihmiset ihan oikeasti miettisivät omat resurssinsa koiraa ottaessaan! Kouluttamaton nuorukainen ei ole aina se helpoin valinta, mutta kuten Onninkin kohdalla huomattiin, työllä ja kärsivällisyydellä saadaan paljon hyvää aikaan. Onnista kun kuoriutui mitä mainioin kaveri sitten viimeisessä kodissaan :)