Jätti sisaruksineen näki päivänvalon 15.8.06. Pian ne joutuivat Haapsalun tarhalle omaa kotiaan etsimään. Rekku rescue oli juuri alkanut avustaa Haapsalun tarhaa, jossa olot vielä tuolloin olivat todella alkeelliset. Kaksi pennuista ehtikin menehtyä tarhalla, mutta neljä selviytyjää otettiin sivuille kotia etsimään. Tämä nelikko sai nimet Otti, Jätti, Petti ja Piti :D
Helmikuussa 2007 saapui Jätti-neitonen lopulta Suomeen ja meille hoitoon.
Nimensä mukaisesti Jätti oli pennuista se isoin ja jykevin, ja vaikka yleensä en näistä partasuista niin perustakkaan, oli Jätissä jotakin todella veikeää.
Jätti matkusti autossa kuin vanha tekijä. Heti enimmäisenä meille saavuttuaan, tyttönen sai todellisen kasteen, sillä se haisi aivan järkyttävälle. Onneksi pesu oli Jätin mielestä mukavaa (ja vettä tooosi kiva jahdata), sillä suihkussa sitten jokunen tovi vierähtikin. Nostan kyllä hattua jokaiselle tuommoisen karvakasan omistajalle pesupäivinä :D
Kun ajattelee Jätin elämän alkutaivalta, ei olisi välttämättä heti uskonut sen eläneen vain koiratarhalla. Jätti kulki hihnassa ihan mukavasti, toki jännissä tilanteissa hiukan piti turvaakin hakea. Se oli sisällä hyvin pian kuin kotonaan ja moniin uusiin asioihin se suhtautui mielenkiinnolla, kunhan vain itse menin edellä. Toscan kanssa tämä neiti pisti oikein mielellään painiksi. Mutta löytyi tässä pikkuJättiläisestä kyllä luonnetakin. Luitansa se puolusti Toscalta muristen ja välillä sain olla tarkkana, jottei haasteeseen vastattu. Ihmisille Jätti oli kuitenkin aina mitä ihanin.
Yllättäen tämä karvakorva ei kovin kauaa ehtinyt meillä vanheta, kun oma koti jo löytyikin.
Jätti oli myös ensimmäinen varauskoirani. Joten tästä sitten se "rekkuilu" ihan tosissaan alkoi :D
Kommentit