Elokuu 2007. Bennu oli lähtenyt jo omaan kotiin ja meillä pidettiin kesälomareissu taukoa hoitolaisista. No eihän kukaan liian pitkään jaksa lomailla ;) Simon silloinen varaaja, Mari, soitti minulle ja kertoi tästä sivuillamme kotia etsivästä papasta. Simolle saattaisi olla koti, mutta kodissa on pieniä lapsia eikä tarhalla saatu testattua varmaa reaktiota muksuihin. Joskos Simo voisi meille tulla hoitoon?

Jälleen sama kuvio toistuu... TERVETULOA vaan!

"Simppa" matkasi tottunein elkein sitten Tampereelle luoksemme. Mikään varsinainen surusilmä ei tämä paappa enää ollut, kun kotiovi avattiin. Toscan kanssa olisi ollut kiva leikkiä ja touhuta, mutta hiukan piti menoa hillitä, jottei pappa vallan väsähdä.

Suihkuun Simo joutui enemmän kuin nopeasti. Ukolla oli luonnostaan paksu turkki ja se oli kerännyt sisäänsä tuoksuvariaation vailla vertaa. Suihkutteluun Simppa suhtautui aistuneesti, mutta harjaus oli kyllä ukon mieleen!

Simoa jo tarhalta kysellyt perhe saapui katsastamaan ukon, ja Simppahan vain rakasti lapsia :) Eipä siis tämä ukko kauaa meitä ehtinyt viihdyttämään kun se jo matkasi ikiomaan kotiin viettämään ansaittuja eläkepäiviä.

Simo Surusilmästä tuli enkeli 2010 vanhuuden vaivojensa johdosta. Se sai nauttia siis monta hyvää vuotta vielä omasta perheestä, herkuista ja huomiosta

www.rekkurescue.com/elain.php = Simo Rekkujen sivuilla